Käyttäjät, användare

Kuinka epäsosiaalisena eläimenä oikein pystyisi tekemään käyttäjätestausta? Minusta tuntuu siltä, että löysin syyni, miksi minun on hankala innostua käyttäjätestauksen eri ulottuvuuksista. Se vaatii sosiaalisuutta. Sosialisointi ei sinällään ole vieras eikä vastenmielinen asia, mutta introverttina ihmisenä se ei anna minulle energiaa. Sosialisointi töissä on siis vähän kuin tekisi kahta työtä samaan aikaan. Moninkertainen rasitus, josta palautuminen vie tupla-ajan. Huonona puolena on tietysti se, että eriyttäessäni itseni tästä puolesta, alitajuisesti keskitän huomioni vain alan negatiivisiin puoliin.

Mennään siis niihin huonoihin puoliin. Kun puhutaan käyttäjätestauksen ja sosiologian tutkimuksen hyödyntämisestä markkinarakojen löytämiseen, minulla nousee karvat pystyyn. Emootion herättäminen ja tunteiden lietsominen, kuten jo aiemmin olen paasannut, sellaisessa ympäristössä herkästi kasvattaa tarpeetonta kulutusta ja maapallo näin ollen räjähtää irti maasta. Koko kurssin ajan meille on kasvatettu mahdollisuuksien hypeä, kertaakaan ei ole IoT asioita käsiteltäessä keskitytty niiden mahdollisiin haittavaikutuksiin. Nytkin tuijotimme monen monta mainosta siitä, miten teknologia ratkaisee kaikki ongelmat ilman että käyttäjän itsensä tarvitsee huolehtia lainkaan kuinka asiat alla toimii. Luota minuun, kaikkivaltiaaseen tavaran toimittajaan, että minä hyödynnän Sinun, Käyttäjän, tietoja oikein. Ja kuinka mainokset esittivät asiat? Pehmeästi, hellästi ja syvästi tunteisiin vedoten. Älä ajattele, käytä. Kaiken tulee olla helppoa ja mutkatonta eikä vahingossakaan herättää ajatuksia. Älä ajattele, käytä. Kuluta. Käyttäjät, användare, seuratkaa johtajaanne. Tehkää minusta Kekkosenne.